Demokraattinen yhteiskunta perustuu kompromisseihin ja politiikassa pärjäämisessä vaaditaan yhteistyökykyä yli puoluerajojen. Ongelmat ovat usein kompleksisia ja poliittinen toimintaympäristö on dynaaminen. Koronatilanne on tästä erinomainen esimerkki. Päätösten tekemistä varten oleva tieto on aina jossain määrin epätäydellistä ja epävarmaa, ennakointi on vaikeaa tai jopa mahdotonta, sekä potentiaalisten toimintavaihtoehtojen määrä on rajaton. Päätöksentekijän äly on rajallista ja ihmisillä on taipumus toimia tapojensa ja tottumustensa ohjaamana. Koska täysin rationaaliseen päätökseen on mahdotonta päästä, joudutaan päätymään neuvotellen kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun, kompromissiin. Usein tämä tarkoittaa myös sitä, että keinot määräävät tavoitteet.
Koronaepidemia on kestänyt jo yli vuoden. Jokainen meistä on tehnyt ratkaisuja parhaan tiedon valossa, myös minä, esimerkiksi työelämässä. Osa päätöksistä on osoittautunut oikeiksi, osa myöhemmin korjattaviksi. Tänään 18.4. piti olla kuntavaalipäivä, mutta tehdyn siirron jälkeen vaaleihin on aikaa kuitenkin vielä kahdeksan viikkoa. Vaikea sanoa, oliko siirtopäätös oikea vai väärä. Jälkiviisaus onkin usein sitä helpointa viisautta, varsinkin, jos itse kokee olleensa oikeassa. Yleensä se on kuitenkin oikeaan osunut arvaus ja myöhemmin, kun tietoa on tullut lisää, on helpompi nähdä miten olisi kannattanut toimia. Jälkiviisaudessa katse on kuitenkin menneessä, eikä tulevassa. Tehdyistä ratkaisuista kuitenkin tulee oppia. Mielestäni nyt onkin tärkeintä varmistaa, että vaalit onnistuvat 13.6.
Itse aloitan nyt aktiivisemman kampanjoinnin. Saimme puolisoni kanssa esikoisemme maaliskuun lopussa ja viime viikot olen keskittynyt vauvakuplassa olemiseen. Vaalityötä teen toki jatkossa vauvan ehdoilla, joten aika näyttää minkälaiseksi kampanjani muodostuu.